verotus

Yksityinen elinkeinonharjoittaja (T:mi)
Elinkeinotoiminnan tulos lasketaan EVL:ssä säädetyllä tavalla. Elinkeinotoiminnan tulo jaetaan pääoma- ja ansiotuloksi. Tulo katsotaan pääomatuloksi siihen määrään saakka, joka vastaa elinkeinotoimintaan kuuluneelle nettovarallisuudelle laskettua 20 % vuotuista tuottoa. Verovelvollinen voi myös vaatia, että pääomatulo-osuus on 10 % 20 %:n sijasta. Nettovarallisuus saadaan vähentämällä yrityksen veronalaisista varoista sen velat. Nettovarallisuuteen lisätään 30 % viimeisen 12 kk aikana maksettujen palkkojen määrästä. Kun yritystulosta on erotettu pääomatulo-osuus, jäljelle jäävä osuus on ansiotuloa.
Yritystulon pääomatulo-osuus lisätään elinkeinoharjoittajan muihin pääomatuloihin ja ansiotulo-osuus hänen muihin ansiotuloihin.
Pääoma- ja ansiotulosta saadaan tehdä tuloverolaissa säädetyt vähennykset. Kun pääomatulo-osuus lasketaan suoraan nettovarallisuuden perusteella, on nettovarallisuudella ratkaiseva merkitys kokonaisverorasituksen kannalta (vaikuttaa mm. yrityksen omaisuus tilinpäätöksen aikana).
Jos tulos on tappiollinen, se vahvistetaan ja vähennetään ensisijaisesti elinkeinotoiminnan tuloksesta myöhempinä vuosina (10 vuotta).Vaihtoehtoisesti voi vaatia verovuoden tappion vähentämistä kokonaan  tai osittain verovuoden pääomatuloista.
Yksityinen elinkeinon harjoittaja joutuu maksamaan omistamastaan yrityksestä varallisuusveroa. Elinkeinotoimintaan kuuluvalle omaisuudelle myönnetään kuitenkin varallisuusverohuojennus, jolloin varoina pidetään 3+ % elinkeinotoiminnan varallisuudesta. Verovelvollinen joutuu maksamaan varallisuusveroa, jos hänen kokonaisvarallisuutensa velkojen vähentämisen jälkeen on vähintään 250 000 euroa (2005).